Siirry pääsisältöön

Vuosikatsaus

On aika koettaa laittaa vuosi 2021 pakettiin. En ehtiny enkä jaksanu hoitaa tätä aiemmin, kun aina tulee pari piiiiiikkkku muuttujaa matkaan.. Kun kurkkaan olkani yli katsoen vuoteen 2021, se näyttää suunnilleen tältä:

Tammikuu. Oli muutto uuteen isoon ihanaan kotiin.

Helmikuu. Kotoutumista ja uuden opettelua.

Maaliskuu. Väsymystä, kamalaa väsymystä ja rimpuilua sitä vastaan.

Huhtikuu. Pilkahduksia keväästä ja valosta, mutta pohjaton väsymys vaivas kuitenki varjostaen kaikkea.

Toukokuu. Päätös ottaa ohjat ja elämä taas omiin käsiin. ADHD-tutkimusten alotus. Päätös erosta. Samalla pelkoa tulevasta, mutta täysi varmuus siitä, että näin tän kuuluu mennä.

Kesäkuu. Loma alkoi. Tutkimukset eteni. Kuuma. Ero. Helpotus. Pelko. Itsevarmuus, kyllä tästä hyvä tulee. Romahdus ja sitä seurannut räpiköinti ja epätoivoinen jaloilleen nousu.

Heinäkuu. Erävoitto. Varmuus siitä, että todellakin tiedän kuka oon ja mitä haluan. Itsensä ylityksiä ja omalle olalle taputuksia. Lääkeyritykset uniongelmiin alko. Papun synttärit ja totaali uupuminen.

Elokuu. Loma ohi, kauan kaivattu paluu arkeen. Diagnoosikin tais olla jossain tässä korvilla, en muista tarkkaan. Arki ja elämä helpottuu vähän.

Syyskuu. Lääkitys ADHD:lle, joka toimi alkuun.

Lokakuu. Stressi nousi, lääkkeet ei pelannu ja tilanne alko taas leviimään käsiin. Oli läheisen vakavaa kolaria, toisen läheisen terveyshuolia ja itselle pakko pyytää vahvemmat lääkkeet. Mikään ei pysy kasassa jos levottomuus, impulsiivisuus ja muut laantuneet ongelmat palaa. Mikään ei myöskään pysy kasassa, edes ihminen jos ei saa unta. Onneks niihin sai lopulta avun ja kupeeseen sairasloman joiden myötä vähän palautu rauha. Esiteinin synttärit, jotka otin vielä iisimmin kun junnun etten oikeesti pala loppuun vaan siks että joku saa kakkua. 

Marraskuu. Joulu jo koputtelee ja lahjat pitkälti hankittu ja paketoitu. Joulusta on tulossa taas erilainen. Ressiä, mut kaiken saa hyvin organisoimalla ja aikatauluttamalla hanskaan.

Joulukuu. Täytä lasten joulukalenteri ja hukkaa se. Panikoi. Löydä se vahingossa, istu huokaise ja naura ääneen. Joulukuu meni yllättävän soljuvasti, vaikka mieltä painoi omat ja ystävän ongelmat. Välillä oli rankkaa ja välillä tosi rankkaa, mutta lahjojen osto ja paketointi lievitti ja korjas. Neulo. Silvo peukalo. Kiroa ja hengitä. Huomaa heti perään että tiskikone hajoaa. Anna kaiken olla ja leivo päivä joulupipareita. Mieti taas mitä tehdä. Neulo kiroten samalla, koska siihen saamarin peukaloon sattuu. Ymmärrä lopulta, että sulla on vakuutuksia joista vois olla apua. Oottele pari päivää, huokaise ja käy ostamassa se uus tiskikone, että esiteini lakkaa murisemasta sulle. Neulo, neulo ja koeta vielä vähän neuloa. Joulu. Se ensin kiristi, mutta osottautu ihanaks päiväks täynnä hyväntuulisia ihmisiä ja lasten riemua lahjoista. Onnistuit!

Nyt ollaan siis aivan vuoden viimisissä päivissä, enkä kovin paljon tuota enempää vuodesta muista. Muisti kuntoutuu pikkuhiljaa, mutta haasteita on. Mä parhaillaan etsin itselleni psykoterapeuttia, jotta voisin saada oikeen kuntoutuksen käyntiin. Pitkä prosessi ilmeisesti on edessä, mutta sitä kohti se on mentävä. Ens vuodesta toivon ees hitusen helpompaa ja kevyempää. Toivon, että jaksaisin taas vähän elämää kodin ulkopuolella, poissa mukavuusalueeltani. 

Mul on ikävä mun ystäviä, jotka oon laiminlyöny täysin kun oon koettanu jaksaa kantaa omaa taakkaani. Mä oon kyllä täällä enkä oo ketään unohtanu. 

Viimenen vuos on kasvattanu muo ihmisenä niin paljon ja oon ymmärtäny lopulta sen etten voi loputtomasti elää muille omalla kustannuksella ja sitä asiaa oon koettanu parhaani mukaan korjata. Voin sanoa nauttivani siitä, että voin sulkeutua kotiini ja antaa aikaa itselleni.

Just nyt koen olevani vahva itsenäinen nainen, joka osaa pyytää apua ja ymmärtää, että on vahvuutta myöntää olevansa joskus heikko. Ei oo väärin asettaa joskus myös itteään ja omaa etuaan muiden edelle. 

Katsotaan mitä uusi vuosi tuo blogille, toivottavasti aikaa ja enemmän ja järkevämpiä posteja.

Mitä parhainta onnea just sulle vuodelle 2022! <3

Vapise vuosi 2022, täältä mä tuun ja aion vuoden päästä tähän aikaan olla vielä vahvempi!


-R

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sarkasmista oivalluksiin

Sitä aina miettii ettei mikään ole hyvin tai että se, tämä ja tuo voisi olla paremmin.  Se taitaa kuintenkin olla lähtökohtana väärä. Sarkasmini kautta ymmärsin ite, että vaateeni ruuhkavuosille vaan taitaa olla liian kovat.  Vitsailin että koska olen äiti, juon PALJON kahvia, siksi mm. omistan termoskeittimen. Että edes joskus voisin ehtiä juomaan kahvini lämpösenä. Not!  Mutta, sanotaan kylmän kahvin kaunistavan, niin oletan olevani vähintäänkin maan ykköskastia kun lapset ovat isoja. Ja sitäpaitsi, mullahan on jokatoinen viikonloppu sitä kuuluisaa”omaa aikaa”, jolloin olisi mahdollisuus kuumaan kahviin.  Faktahan vaan on se, että ne hetket kun kahvin kanssa saa vaan olla on niin nautinnollisia että se kahvi on taas kylmää. Mutta pontti, että mulla OLISI kahvin lämpösenä juomiseen mahdollisuus NELJÄNÄ päivänä kuukaudessa ja ihan itse ryssin ne! Eihän asiat niin huonosti ole, vaadin liikoja enkä osaa tyytyä siihen mitä on. Entäs sitten kun hoen ”ei KOSK...

Kuka mä luulen olevani?

Ne pienet jutut on sitä jotain. Kun ystävä huutelee facebookissa että kellä olisi aamuissa tilaa, syöksyt puhelin kourassa kalenterille ja huudat ”Hep! meillä on tyhjää”. Siitä tulee jo ajatuksena hyvä mieli kun tiedät, että pääsee parantamaan maailmaa. Samalla siitä tulee paska ja syyllinen olo, että on aina liian väsyny ite käymään missään tai mukamas laittamaan edes sitä viestiä.. Onneks mua aika pitkälti ymmärretään <3 Mä kyllä yritän parhaani, mut väsymys vie liian usein voiton kun mietin että kyläily vai lepo. Toisaalta se on ihan tietosta, että yritän ottaa aikaa ihan vaan itelle, mut kuitenki osa on puhtaasti väsymystä, ahistusta ja vaan tunne et haluu olla yksin. Kyllä tästä taas noustaan, kohta on kevät ja lämmintä. Josko se sais vaikka aikaan taas mun extempore-reissut. Ja munhan siis pitäis oikeesti alkaa käyttää mun aikaa viisaasti kun sitä vielä niinsanotusti on. Kohta koittaa se hetki kun tasmaanian tuholainen pitää laittaa hoitoon ja mun löytää töitä....

Orastava aikuisuus

Kyllä tää viikko ihan hyvän tartin sai. Alkuviikko sisäls hyviä uutisia ja hyväntuulisia perheenjäseniä on ollu ympärillä. Se meidän shoppailureissu oli menestys, saatiin kaikki mitä haettiin ja vähän extraaki ja mikä parasta ni huippuhalpoja löytöjä! Yllätyin siis positiivisesti reissusta ja viinikin on vielä kaupassa. Lapset oli kilttejä ja reippaita eikä äitiäkään ahistanu kaupassa. Reissun päätteeks sain vielä vähän luksusta kun isompi poika lähti iskälle yöks. Sai sekin ansaitsemaansa aikuisen huomioo ihan vaan itelleen, edes pienen hetken. Ah mä niin ootan kevättä! En siks et pitää taas ostaa kasapäin kenkiä ja kesävaatteita, vaan siks et pääsee tohon "omalle" pienelle pihalle puuhailee. En siis tykkää puutarhan hoidosta tai perusta kummemmin rehuista, mut vähän pitäs päästä jotain rakentelee ja ehkä jopa istuttelee. Luulen et bataatti ja koristetupakka, joihin viimekesänä ihastuin (lue: pysyi hengissä) löytää tiensä taas meille. Tai toki se riippuu siitä mitä mun p...