Siirry pääsisältöön

Orastava aikuisuus

Kyllä tää viikko ihan hyvän tartin sai. Alkuviikko sisäls hyviä uutisia ja hyväntuulisia perheenjäseniä on ollu ympärillä.
Se meidän shoppailureissu oli menestys, saatiin kaikki mitä haettiin ja vähän extraaki ja mikä parasta ni huippuhalpoja löytöjä!
Yllätyin siis positiivisesti reissusta ja viinikin on vielä kaupassa. Lapset oli kilttejä ja reippaita eikä äitiäkään ahistanu kaupassa. Reissun päätteeks sain vielä vähän luksusta kun isompi poika lähti iskälle yöks. Sai sekin ansaitsemaansa aikuisen huomioo ihan vaan itelleen, edes pienen hetken.

Ah mä niin ootan kevättä! En siks et pitää taas ostaa kasapäin kenkiä ja kesävaatteita, vaan siks et pääsee tohon "omalle" pienelle pihalle puuhailee. En siis tykkää puutarhan hoidosta tai perusta kummemmin rehuista, mut vähän pitäs päästä jotain rakentelee ja ehkä jopa istuttelee. Luulen et bataatti ja koristetupakka, joihin viimekesänä ihastuin (lue: pysyi hengissä) löytää tiensä taas meille. Tai toki se riippuu siitä mitä mun puutarhuri mulle suosittelee ja valkkaa, kun enhän mä niistä mitään ymmärrä 😂
Kai ne vois pärjätä siinä koristekaivossa, jonka aattelin pykätä tonne. Mut ennen istutuksia tai kaivoja tota mun syksyllä kaivelemaani pihaa pitää kaivella lisää ja kaavailla mitä millekki osalle tehää. On myös mahollista et se piha on vielä syksylläki multakasa kaivoineen, mut ainaki haaveilen laittavani sitä.

Mun synttärit lähenee ja tänä vuonna toivoin lahjaks ruohonleikkuria ja siihen rahotus jo luvattiinki. Niistä synttäreistä ja toiveista mun kevätintoki varmaa kumpuaa.
Viimevuonna toivoin kiikkutuolia ja sain senkin, voin siis tänä kesänä leikata nurmikkoo naapuruston päheimmällä leikkurilla ja sit kiikusta ihailla työni tuloksia. Eiks o huikeet suunnitelmat? Onko tää sitten lienee viitteitä orastavasta aikuisuudesta vai oonko muuten vaan vähän hömppä, en taida tahtoa vastausta.

Mut tiedättekö, huomenna on V I H D O I N the perjantai!!!! Kauan sitä on ootettu ja se on jo ihan nurkan takana. Ohjelmaaki oon kaavaillu koko päivälle, että ilta koittaa äkkiämmin. Kaks päivää aikaa ihan vaan itselle, tervetuloa! Oon itelleni luvannu ainaki suunnitella pihaa ja kotia, neuloa ja nukkua hyvin ja toivottavasti paljon ja yritän ehtiä kyläillä ees vähä.

-R

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sarkasmista oivalluksiin

Sitä aina miettii ettei mikään ole hyvin tai että se, tämä ja tuo voisi olla paremmin.  Se taitaa kuintenkin olla lähtökohtana väärä. Sarkasmini kautta ymmärsin ite, että vaateeni ruuhkavuosille vaan taitaa olla liian kovat.  Vitsailin että koska olen äiti, juon PALJON kahvia, siksi mm. omistan termoskeittimen. Että edes joskus voisin ehtiä juomaan kahvini lämpösenä. Not!  Mutta, sanotaan kylmän kahvin kaunistavan, niin oletan olevani vähintäänkin maan ykköskastia kun lapset ovat isoja. Ja sitäpaitsi, mullahan on jokatoinen viikonloppu sitä kuuluisaa”omaa aikaa”, jolloin olisi mahdollisuus kuumaan kahviin.  Faktahan vaan on se, että ne hetket kun kahvin kanssa saa vaan olla on niin nautinnollisia että se kahvi on taas kylmää. Mutta pontti, että mulla OLISI kahvin lämpösenä juomiseen mahdollisuus NELJÄNÄ päivänä kuukaudessa ja ihan itse ryssin ne! Eihän asiat niin huonosti ole, vaadin liikoja enkä osaa tyytyä siihen mitä on. Entäs sitten kun hoen ”ei KOSK...

Kuka mä luulen olevani?

Ne pienet jutut on sitä jotain. Kun ystävä huutelee facebookissa että kellä olisi aamuissa tilaa, syöksyt puhelin kourassa kalenterille ja huudat ”Hep! meillä on tyhjää”. Siitä tulee jo ajatuksena hyvä mieli kun tiedät, että pääsee parantamaan maailmaa. Samalla siitä tulee paska ja syyllinen olo, että on aina liian väsyny ite käymään missään tai mukamas laittamaan edes sitä viestiä.. Onneks mua aika pitkälti ymmärretään <3 Mä kyllä yritän parhaani, mut väsymys vie liian usein voiton kun mietin että kyläily vai lepo. Toisaalta se on ihan tietosta, että yritän ottaa aikaa ihan vaan itelle, mut kuitenki osa on puhtaasti väsymystä, ahistusta ja vaan tunne et haluu olla yksin. Kyllä tästä taas noustaan, kohta on kevät ja lämmintä. Josko se sais vaikka aikaan taas mun extempore-reissut. Ja munhan siis pitäis oikeesti alkaa käyttää mun aikaa viisaasti kun sitä vielä niinsanotusti on. Kohta koittaa se hetki kun tasmaanian tuholainen pitää laittaa hoitoon ja mun löytää töitä....