Sarkasmista oivalluksiin

Sitä aina miettii ettei mikään ole hyvin tai että se, tämä ja tuo voisi olla paremmin. 

Se taitaa kuintenkin olla lähtökohtana väärä. Sarkasmini kautta ymmärsin ite, että vaateeni ruuhkavuosille vaan taitaa olla liian kovat. 

Vitsailin että koska olen äiti, juon PALJON kahvia, siksi mm. omistan termoskeittimen. Että edes joskus voisin ehtiä juomaan kahvini lämpösenä. Not! 

Mutta, sanotaan kylmän kahvin kaunistavan, niin oletan olevani vähintäänkin maan ykköskastia kun lapset ovat isoja. Ja sitäpaitsi, mullahan on jokatoinen viikonloppu sitä kuuluisaa”omaa aikaa”, jolloin olisi mahdollisuus kuumaan kahviin. 

Faktahan vaan on se, että ne hetket kun kahvin kanssa saa vaan olla on niin nautinnollisia että se kahvi on taas kylmää. Mutta pontti, että mulla OLISI kahvin lämpösenä juomiseen mahdollisuus NELJÄNÄ päivänä kuukaudessa ja ihan itse ryssin ne! Eihän asiat niin huonosti ole, vaadin liikoja enkä osaa tyytyä siihen mitä on.

Entäs sitten kun hoen ”ei KOSKAAN omaa aikaa”, no onhan! Ne neljä päivää kuukaudessa! Joskus on asiat jopa niin hyvin, että pääsee yksin kauppaan. Tai iltoja jolloin kukaan ei huuda ja voi mennä suihkuun ovi kiinni ja ilman kiirettä.

Ja kukaanko ei muka huolehdi?! No mitäs se sitten on kun esim. kotiin voi aina mennä? Tai se kun lapset kysyy haluanko kahvia? Tai se kun ystävät pyytää etukäteen raportin treffeistä ja treffattavasta, käskevät treffaamaan julkisella paikalla etten päädy ehkä kilon paloiksi? Huolehtimistahan tuo kaikki perkele on, mitä mä oikee valitan!?

Kun avaisin vaan silmät ja pitäisin suuni useammin kiinni niin valkenisi varmasti monikin arkipäiväinen asia.

Ne kuuluisat ruuhkavuodet "yksin" lasten kanssa kai vaan uuvuttaa niin kovin, että negatiivisen etsiminen väsyneenä on paljon helpompaa. 
Josko sitä taas tällasten pohdintojen ääreltä ymmärtäs, että lopunkaikenhan mulla on asiat helvetin hyvin! Mustahan tulee isona toooosi kaunis, koska kylmä kahvi. Mulla on ympärillä ystävien parhaimmisto, johon luotan ja tukeudun ja ne pitää musta huolen. Mulla on vanhemmat jotka ei ikinä jätä mua pulaan ja joita mä rakastan aivan valtavasti. Mulla on mun lapset, vaikka ne ajaakin mut hulluuden partaalle niin ne on silti mun kaikki.

Sarkasmin kautta helpotusta arkeen
-R