Kiireet. Ne loputtomat kiireet joita työttömällä vaan riittää. Syksy keskitettiin sen uuden asunnon etsinnälle mikä alotettiin jo vuosi sitten. Paria paikkaa kävin katsomassa, paria kyselin ja epätoivo meinas jo iskeä. Kunnes se löyty! Uus asunto tuli siis vastaan aivan puskista ja siinä kohti ku toivon olin jo vähän niinku menettäny, paikkakunnalle jäätiin sit kuitenkin ainakin vielä vaikka tarkotus oli muuttaa muualle. Mutta löydettiin meille niin täydellinen paikka (ainakin vielä), ettei tähän voinu olla tarttumatta. Nyt on kunnolla tilaa kaikkien elää ja olla, jopa mulla itelläni.
Asuntoasiat siis saatiin järjestykseen just ennen joulua. Joulun aika menikin vaan odotellessa koska voi alkaa pakkaamaan.
Joulu. Se oli erilainen. Mä jopa pelkäsin sitä etukäteen, mut onneks turhaan. Se oli taas kerran aivan uuden opettelua ja monen asian yhdistämistä, mutta se meni hyvin ja siitä jäi paljon hyviä ja lämpimiä muistoja. Perhejuhla, niin sitä kuvailisin kuitenkin. Just semmonen ku joulun pitää ollakkin, tortilloja, rauhallista per(h)eilyä mukavissa vaatteissa ilman riitaa tai jännitteitä. Joulua seuras pitkät vapaat jotka vasta viimesellä viikolla alko kiristelemään meitä kaikkia. Väliin onneks mahtu vuoden vaihde, joka myös oli tosi erilainen ku yleensä mut kaikilla oli mukavaa ja mikä parasta se vietettiin muualla kun omassa kodissa.
Yleensä siis juhlapyhät on lasten kanssa haaste ja lopulta ne vietetään vaan omalla porukalla koska suomalaisuuteen tuntuu niin vahvasti kuuluvan juominen.. Mä kun oon historiani ja taustojeni takia ehdoton sen suhteen, että mun lasten ei sitä juomista tarvi kattoa ni se rajaa juhlimiset kotiin ja autoiluun. On nekin tietty ollu omalla tavallaan mukavia tapoja, mut olihan se itestäki mahtavaa juhlia porukalla sitä että vuosi vaihtuu.
Uusi vuosihan sitten alotettiinkin pakkaamisella, suunnittelulla ja suurella odotuksella. Viikko sitte vihdoin koitti se päivä että sai pakata viimesetkin tavarat ja lastata ne autoon. Voin kertoa että yllättävän paljon tavaraa ja huonekaluja olikin mahtunu kolmioon! Onneks meillä oli huippu muuttoporukka kokkeineen kaikkineen ni kaikki suju hienosti vaikka muuttoauto peruuntuki viimetipassa. Muuttomiehet muisti välillä heittää leikiks kesken kantamisen kun jostain laatikosta löyty Nerf-aseita ja panoksia. Keskellä kaikkea kaaosta oli siis Nerf-sotaa viihteeks. On mahtavaa kun ympärillä on lauma pöljiä, jotka osaa heittäytyä.
Ensimmäinen viikko on siis vietetty uudessa kotikolossa ja kyllähän tää niin kodille tuntuukin vaikkei kaikki tavarat oo vieläkään paikoillaan. Ei ollu siis turha urakka. Pojatkin on jo jokusen yön viettäny uudessa kodissa ja ainakin minimpi on jo nää ekat yöt nukkunu jotain satamiljoonaa kertaa paremmin kun entisessä paikassa. Josko meijän kaikkien yöt alkais pikkuhiljaa rauhottua. Ja kukapa ei tykkäis että kotona on omassa huoneessa kokonainen seinä mihin voi piirtää! Saatiin nimittäin molemmille jätkille semmosset.
Mä joskus taannoin taisin mainita minin ADHD-tutkimuksista ja muista. No niitä on nyt alotettu ja toimintaterapiassa käyty. SI-terapiaan saatiin lähete, mutta tässä tilanteessa sielä käyminen on vähän mahdoton yhtälö eli sitä ei vielä ainakaan alotettu.. Aistisäätelyn haasteita siis löytyy ainakin ja niihin nyt etsitään yhteistyöllä eri tahojen kanssa keinoja pärjätä arjessa paremmin. Huomenna onkin taas yhden uuden kontaktin alotustapaaminen asian tiimoilta. En nyt syvenny aiheeseen enempää kun alkaa oma keskittyminen herpaantua näin toisen postin tässä vaiheessa sen verran pahasti, vaikka kahvitaukokin on pidetty välissä eikä kukaan edes häiritse. Tänään viimeks ite sain patistelua mennä sinne ADHD-testeihin josko sais helpotusta omaankin elämään, mutta ne nyt vielä saa hetken odottaa.
Palataan taas seuraavalla kerralla ;)
-R
Kommentit
Lähetä kommentti