Tekis mieli melkein alottaa sanoilla "rakas päiväkirja", koska on vaan tarve kirjottaa ja sanottaa ajatuksia. Teen töitä itteni kanssa etten ala kirjottaa vaan vaaleenpunasta hattaraa (katotaa kui onnistun), koska sei ihan oo mun tyyliä. Mut kerranki olis fiilis et vois tuottaa sitä hattaraa😁
Onnellisuus, rakkaus, tyytyväisyys, rauhallisuus ja normaalius on sanoja, jotka seuraa mua päivästä toiseen. Ne on sanoja joita oon kaivannu. Onhan ne vähintääki vuoroin ollu kylässä ne sanat aiemmin, mut yleensä nimenomaan vaan kylässä. Enhän mä nytkään osaa tai voi sanoa kauanko ne seuraa, mut koetan nauttia täysillä nyt kun seuraa.
"Kello soi, se on 5.45. Kahvi tuoksuu. Avaan silmät ja alan hymyillä vaikka väsyttääkin. Hymyilen, koska Hän on siinä. Se tekee mut onnelliseks ja nousen vaikka väsyttääkin. Sammutan kellon ja suuntaan sukeltamaan jääkaappiin. Askeleet sängystä seuraa mua keittiöön ja kaataa mulle ämpärillisen kahvia. Istutaan pöydässä hiljaa vastakkain. Hymyilen taas ja hukutan sitte hymyni kahviämpäriini. Rakastan tota ihmistä tossa, kello on 6 aamulla eikä ahista yhtään. Päinvastoin olo on tyytyväinen ja rauhallinen. Jumalauta mun kodissa on alkanu olla normaaleja aamuja ja mä nautin niistä!
Se juo mun kanssa vähäsanaset aamukahvit ja lähtee töihin. Jään onnellisena ryystämään vielä muutaman ämpärillisen kahvia ennenku lapset herää ja nautin siitä kun siihen pöytään voi jäädä yksin vielä hetkeks."
Aamu on ehkä se paras kiteyttämään, että osaan olla aika pieniinki juttuihin tyytyväinen ja tulla niistä hurjan onnelliseks. Kuinka kauan oon oottanu sitä että joku edes joskus olis mun kanssa aamukahvilla kukonpierasun aikaan. Se hetki edes aamulla kahden, jonka jälkeen saan puuhata päivän omiani itekseni on parhautta. Päivän kruunaa jos toinen jaksaa töistä tulla vielä viereen hipsuttamaan ja varastamaan peiton, mut pärjään ja kaipaanki välillä öitä ihan yksinäänki.
Oma aika suhteessa on yks avain onneen, onnellisuuteen ja kaikkien hyvinvointiin, sitä ei sais unohtaa.
Mut onhan se oman ajan vastapainoks mahtava saada välillä olla itekki huomion keskipisteenä, ei sitä voi kieltää. Ja oon huomannu et jaksan huomioida muitaki enemmän ku mua huomioidaan, eli kakkki voittaa tilanne. Josko siis sosiaalinen puoliki elämästä kokis ees pienen noususuhdanteen.
Valtakunnassani siis just nyt kaikki hyvästi 💜
-R
Onnellisuus, rakkaus, tyytyväisyys, rauhallisuus ja normaalius on sanoja, jotka seuraa mua päivästä toiseen. Ne on sanoja joita oon kaivannu. Onhan ne vähintääki vuoroin ollu kylässä ne sanat aiemmin, mut yleensä nimenomaan vaan kylässä. Enhän mä nytkään osaa tai voi sanoa kauanko ne seuraa, mut koetan nauttia täysillä nyt kun seuraa.
"Kello soi, se on 5.45. Kahvi tuoksuu. Avaan silmät ja alan hymyillä vaikka väsyttääkin. Hymyilen, koska Hän on siinä. Se tekee mut onnelliseks ja nousen vaikka väsyttääkin. Sammutan kellon ja suuntaan sukeltamaan jääkaappiin. Askeleet sängystä seuraa mua keittiöön ja kaataa mulle ämpärillisen kahvia. Istutaan pöydässä hiljaa vastakkain. Hymyilen taas ja hukutan sitte hymyni kahviämpäriini. Rakastan tota ihmistä tossa, kello on 6 aamulla eikä ahista yhtään. Päinvastoin olo on tyytyväinen ja rauhallinen. Jumalauta mun kodissa on alkanu olla normaaleja aamuja ja mä nautin niistä!
Se juo mun kanssa vähäsanaset aamukahvit ja lähtee töihin. Jään onnellisena ryystämään vielä muutaman ämpärillisen kahvia ennenku lapset herää ja nautin siitä kun siihen pöytään voi jäädä yksin vielä hetkeks."
Aamu on ehkä se paras kiteyttämään, että osaan olla aika pieniinki juttuihin tyytyväinen ja tulla niistä hurjan onnelliseks. Kuinka kauan oon oottanu sitä että joku edes joskus olis mun kanssa aamukahvilla kukonpierasun aikaan. Se hetki edes aamulla kahden, jonka jälkeen saan puuhata päivän omiani itekseni on parhautta. Päivän kruunaa jos toinen jaksaa töistä tulla vielä viereen hipsuttamaan ja varastamaan peiton, mut pärjään ja kaipaanki välillä öitä ihan yksinäänki.
Oma aika suhteessa on yks avain onneen, onnellisuuteen ja kaikkien hyvinvointiin, sitä ei sais unohtaa.
Mut onhan se oman ajan vastapainoks mahtava saada välillä olla itekki huomion keskipisteenä, ei sitä voi kieltää. Ja oon huomannu et jaksan huomioida muitaki enemmän ku mua huomioidaan, eli kakkki voittaa tilanne. Josko siis sosiaalinen puoliki elämästä kokis ees pienen noususuhdanteen.
Valtakunnassani siis just nyt kaikki hyvästi 💜
-R
Kommentit
Lähetä kommentti