Uskomattoman hankalaa pysyä kirjotustahdissa. Nyt ollaan jo liki joulussa enkä oo kirjottanu oikee mistää ku pintaa raapasten.
No siis etelän reissu. Mahtava viikko niinku kerroinki jo. Olin ku pieni lapsi ku ihmettelin kaikkea. Musta oli kerta toisensa jälkeen ihmeellistä, ku ihmisten pihoilla kasvo hedelmäpuita. Tarkotan siis että jotain muutakin ku omenapuita. Kaktukset ja palmut hämmästytti ja ne JOKA PUOLELLA olevat oliivipuut. Kaikki vaan oli uutta ja ihmeellistä. Me vuokrattiin heti reissun alussa päiväks auto ja ajeltiin vuoristoteitä pitkin tsekkaamaan saaren toinenki puoli. Reissattiin bussilla paristi Malemesta Haniaan. Hotelli oli aivan mahtava aamupaloineen, uima-altaineen unohtamatta allasbaaria. Nahkani poltin odotetustikki muutamasti viikon aikana, mut empä ollu koskaan aiemmin elämässäni ottanu aurinkoa tarkotuksella. Huikee viikko josta jäi paljon lämpösiä muistoja.
No sitten palaan pojan 9v lahjaan sen verran, että iha myytyhän se poika luuristaan oli 💚
Toki meitä vanhempia vähän harmittaa ettei puhelin osottautunu ihan niin hyväks ku odotettiin, mut josko se nyt ees tovin menis. Nyt onki jännäilyn alla mitä kukakin tykkää joululahjoistaan. Pienemmän kanssa kun tein jotain itselleni vierasta ja ostin leluja. Sei oo koskaa ollu mun juttu, oon liian käytännöllinen ostamaan leluja. Oon varmaan tulossa vanhaks ku hellyin periaatteestani. On toki käytännöllisiäki lahjoja ettei iha hömpäks menny.
Mun mä en oo koskaan-lista sai jatkoa tossa tovi sitte. En ollu koskaan ollu pikkujouluissa, saatika firman semmosissa. Ja sanoisin että oli ensimmäiset ja toistaseks myös viimeset.. Mut kuitenki listassa yks pyyhitty asia taas.
Mä myös vein lapset vasta Action parkkiin ja sekin pääsee pyyhittyihin asioihin mä en oo koskaan-listalta. Mä nimittäin tein sen reissun ilman toista aikuista! Voitin siis yhden pelon ja vein lapset johonki ihan yksin.
Viime viikonloppuna pääsin perhepaljuilemaan ja sillä reissulla lista sai taas jatkoa.. Uhrauduin ensin juomaan jallua ettei sukuni miehet humaltuis liikaa, mut en kovin menestyksekkäin tuloksin tästä yrityksestä selvinny😅 Mut join ekaa kertaa jallua. Jallu liitty myös vahvasti paljussa pelattavaan "mä en oo koskaan-peliin" 🤣
Samana iltana sairastuin (yllätyyyyys) elämäni ekaan kurkunpään tulehdukseenki. Oli hurja tunne kun ääni yht äkkiä vaan katos ja muuttu pihinäks. Nää sairastumisen hetket on niitä mitkä kiukuttaa muutenki, ni pakko sanoa että duunihommat sillon maksimoi mun tunteet. Mä tykkään mun duunista, mutten siedä sitä että kipeenä pitäs kuulema olla töissä ja vieläpä syillä "muutkin on" ja "kaikilla muillakin on sama tauti". Voisin vaikka vannoa ettei tämmösen hengenahdistuksen kanssa sielä huhki kukaan, ainakaan kukaan itseään kunnioittava. Ihmisellä pitää olla oikeus sairastaa tautinsa pois kerralla, ilman jälkitautien hankintapakkoa tai pelkoa siitä että tulee seuraamuksia. En usko että kukaan huvikseen saikuttelis ainakaan sillon kun töissä on kiire. Mut meneekö nää taas ihan henkimaailman jutuiks, joita mä en voi ymmärtää koska oon vaan rivityöntekijä? Mene ja tiedä, mut sillon ku ollaan liian kipeitä töihin mennään lääkärinvastaanoton kautta takasin peiton alle sairastaan.
Taas oli parin päivän tauko tän raakileen kirjottamisessa. Sillä välin oon koittanu parannella edelleen itteeni ja jatkanu vääntöä duuneista.. No maanantaina mentävä töihin vaikkei työkunnosta oo tietoakaan, mut oon niin loppu vääntämään enää..
Tänää oli alotettava kaikesta huolimatta joululahjojen toimitukset kun alkaa päivät käymään vähiin. Jotenki kaikki riitely ja vääntö pitää joulufiiliksenki loitolla, mut elättelen toiveita et aattoaamuna ne fiiliksetki heräis. Ajatus on nyt niin katkolla hengityksen kulun kans, että en ees yritä enempää. Toivotaan että ens vuos ois kaikin puolin parempi ja kirjotusmoodikin palais entiselleen. Kutomisen ilon oon alkanu jo löytää ja pukkoja koitan kilisyttää vielä viimeseen saakka et ehtis aatoks valmista lämmikettä pakettiin.
Ei muutako hyvää joulua ja hitosti parempaa uutta vuotta!
-R
No siis etelän reissu. Mahtava viikko niinku kerroinki jo. Olin ku pieni lapsi ku ihmettelin kaikkea. Musta oli kerta toisensa jälkeen ihmeellistä, ku ihmisten pihoilla kasvo hedelmäpuita. Tarkotan siis että jotain muutakin ku omenapuita. Kaktukset ja palmut hämmästytti ja ne JOKA PUOLELLA olevat oliivipuut. Kaikki vaan oli uutta ja ihmeellistä. Me vuokrattiin heti reissun alussa päiväks auto ja ajeltiin vuoristoteitä pitkin tsekkaamaan saaren toinenki puoli. Reissattiin bussilla paristi Malemesta Haniaan. Hotelli oli aivan mahtava aamupaloineen, uima-altaineen unohtamatta allasbaaria. Nahkani poltin odotetustikki muutamasti viikon aikana, mut empä ollu koskaan aiemmin elämässäni ottanu aurinkoa tarkotuksella. Huikee viikko josta jäi paljon lämpösiä muistoja.
No sitten palaan pojan 9v lahjaan sen verran, että iha myytyhän se poika luuristaan oli 💚
Toki meitä vanhempia vähän harmittaa ettei puhelin osottautunu ihan niin hyväks ku odotettiin, mut josko se nyt ees tovin menis. Nyt onki jännäilyn alla mitä kukakin tykkää joululahjoistaan. Pienemmän kanssa kun tein jotain itselleni vierasta ja ostin leluja. Sei oo koskaa ollu mun juttu, oon liian käytännöllinen ostamaan leluja. Oon varmaan tulossa vanhaks ku hellyin periaatteestani. On toki käytännöllisiäki lahjoja ettei iha hömpäks menny.
Mun mä en oo koskaan-lista sai jatkoa tossa tovi sitte. En ollu koskaan ollu pikkujouluissa, saatika firman semmosissa. Ja sanoisin että oli ensimmäiset ja toistaseks myös viimeset.. Mut kuitenki listassa yks pyyhitty asia taas.
Mä myös vein lapset vasta Action parkkiin ja sekin pääsee pyyhittyihin asioihin mä en oo koskaan-listalta. Mä nimittäin tein sen reissun ilman toista aikuista! Voitin siis yhden pelon ja vein lapset johonki ihan yksin.
Viime viikonloppuna pääsin perhepaljuilemaan ja sillä reissulla lista sai taas jatkoa.. Uhrauduin ensin juomaan jallua ettei sukuni miehet humaltuis liikaa, mut en kovin menestyksekkäin tuloksin tästä yrityksestä selvinny😅 Mut join ekaa kertaa jallua. Jallu liitty myös vahvasti paljussa pelattavaan "mä en oo koskaan-peliin" 🤣
Samana iltana sairastuin (yllätyyyyys) elämäni ekaan kurkunpään tulehdukseenki. Oli hurja tunne kun ääni yht äkkiä vaan katos ja muuttu pihinäks. Nää sairastumisen hetket on niitä mitkä kiukuttaa muutenki, ni pakko sanoa että duunihommat sillon maksimoi mun tunteet. Mä tykkään mun duunista, mutten siedä sitä että kipeenä pitäs kuulema olla töissä ja vieläpä syillä "muutkin on" ja "kaikilla muillakin on sama tauti". Voisin vaikka vannoa ettei tämmösen hengenahdistuksen kanssa sielä huhki kukaan, ainakaan kukaan itseään kunnioittava. Ihmisellä pitää olla oikeus sairastaa tautinsa pois kerralla, ilman jälkitautien hankintapakkoa tai pelkoa siitä että tulee seuraamuksia. En usko että kukaan huvikseen saikuttelis ainakaan sillon kun töissä on kiire. Mut meneekö nää taas ihan henkimaailman jutuiks, joita mä en voi ymmärtää koska oon vaan rivityöntekijä? Mene ja tiedä, mut sillon ku ollaan liian kipeitä töihin mennään lääkärinvastaanoton kautta takasin peiton alle sairastaan.
Taas oli parin päivän tauko tän raakileen kirjottamisessa. Sillä välin oon koittanu parannella edelleen itteeni ja jatkanu vääntöä duuneista.. No maanantaina mentävä töihin vaikkei työkunnosta oo tietoakaan, mut oon niin loppu vääntämään enää..
Tänää oli alotettava kaikesta huolimatta joululahjojen toimitukset kun alkaa päivät käymään vähiin. Jotenki kaikki riitely ja vääntö pitää joulufiiliksenki loitolla, mut elättelen toiveita et aattoaamuna ne fiiliksetki heräis. Ajatus on nyt niin katkolla hengityksen kulun kans, että en ees yritä enempää. Toivotaan että ens vuos ois kaikin puolin parempi ja kirjotusmoodikin palais entiselleen. Kutomisen ilon oon alkanu jo löytää ja pukkoja koitan kilisyttää vielä viimeseen saakka et ehtis aatoks valmista lämmikettä pakettiin.
Ei muutako hyvää joulua ja hitosti parempaa uutta vuotta!
-R
Kommentit
Lähetä kommentti