Äitienpäivä. Tää on jo toka vuos kun herään äitienpäivänä tyhjään kotiin. Joku ehkä pitää mua taas huonona äitinä mut must tuntuu aika kivalle itseasiassa herätä yksin äitienpäivään. Joo luitte oikein, mut ennemmin herään yksin äitienpäivään kun herään itkien.. Entisessä elämässä sille toiselle mitkään tämmöset päivät ei merkkaa mitään vaan on päivä muiden joukossa, yritin kyllä kovasti aina kertoa et ne on mulle tärkeitä.. Pahamieli siis usein tuli juhlapäivistä, ymmärrän toki et kaikille nei oo isoja juttuja tämmöset päivät. Onhan toki isompi poika hoitoon lähdön jälkeen aina muistanut mua äitienpäivän tienoilla kaikilla kauniilla korteilla ja lahjoilla enkä tietenkään niitä väheksy. Maailman parhaitahan ne itsetehdyt jutut on. Ne on niitä entisen elämän mörköjä mitkä välillä harmittaa.
Tänäkin vuonna siis juhlin ensin mun elämän äitejä ja sitten illemmasta sain lasteni halit ja lahjat, oli lasten isäkin ostanu oikee ruusuja 💖 Eli on vuosista jotain oppia jääny hällekki. Soitti pojat mulle päivällä ja toivotti äitienpäivää, roskahan siinä meinas silmään mennä kun junnumpikin tuli puhelimeen "hyvää äitienjäijää"
Viimeaikoina on taas tarvinu vähän etäisyyttä omaan elämään. Tai no ensin olin kipee ja kaipasin apukäsiä ja sit on muuten vaan tuntunu sille et omia ympyröitä karttaa. Noh josko sitä alkas taas kohta omat ympyrät tuntuu paremmille kun on hetken puuhaillu muuta.
Kauhistelin tossa kalenteriin vilkastuani, et koululaisen lomahan alkaa KOHTA! Jotain puuhaahan sois keksittävä alkulomaan ennenko lähen töihin huilaamaan. Ah mä niin ootan jo töitä. Onhan se varmasti perkeleen rankkaa tehdä ensin päivä fyysistä työtä ja sit kotiin hoitamaan lapset, kotityöt jne mut silti ootan.
Ja saan mäkin välissä vähän lomailla (tai joudun lomailee, katotaan ny).
Koko ajan tapahtuu ympärillä niin paljon ettei kerkiä tulevia hirveesti miettimään. Yhtä asiaa on tullu kyllä mietittyä aika paljon, toinen sisko pääsee kohta ripille. Sehän siis aiheuttaa äiti-ihmiselle jos jonku näköstä ressiä, pitää olla vaatteet ja kennät kaikille, kaikkien (kyllä, myös oma) tukat pitäs pistää kuosiin jajaja. Hurjasti kaikkea, lahja on mietitty kyllä kun siihen vaan keksii rahotuksen kuntoon. Vähän kieltämättä hirvittää ajatus tasmaaniantuholaisen kanssa konfirmaatioon menosta, mut onhan meitä sielä liuta "vahtijoita"/viihdyttäjiä.
Ompa taas hankala keskittyä kirjottamiseen kun ajatuksenjuoksu on mallia "etsi lapselle pyyhe, lue edellinen lause ja korjaa se, moottoripyörä, mikähän siihen puhelimeen tuli, mitähän mahdoin ajatella ennen sitä moottoripyörän ääntä?, ompas mulla kivat kiharat.. TODELLA kivat kiharat! Perkele NYT ryhdistäydy!"
Asiaan tai sen viereen, erilainen kesä siis tulossa meijän perheelle. On töitä, juhlia, vähän lomaa ja johki koloo mulle kokonainen viikko omaa aikaa. Viime kesänä taisin saada ekan oman viikon, onhan se vaan luksusta. Tottakai apinoita tulee ikävä, mut viikko menee tosi nopsaa. Pitäsköhän alkaa jo suunnittelee omaa viikkoa vai meniskö ihan vaan fiilispohjalta. Ehkä se fiilis on kivempi ku aikataulutettu loma, vaikka siinä on aina toki riskinsäkki. Hihii mikä sana riskinsäkki😂 Ei hitto täst tu mitää, ehkäpä tässä oli taas yhelle kertaa riittävästi kun ajatukset pysy kasassa parin lauseen vertaa.
-R
Tänäkin vuonna siis juhlin ensin mun elämän äitejä ja sitten illemmasta sain lasteni halit ja lahjat, oli lasten isäkin ostanu oikee ruusuja 💖 Eli on vuosista jotain oppia jääny hällekki. Soitti pojat mulle päivällä ja toivotti äitienpäivää, roskahan siinä meinas silmään mennä kun junnumpikin tuli puhelimeen "hyvää äitienjäijää"
Viimeaikoina on taas tarvinu vähän etäisyyttä omaan elämään. Tai no ensin olin kipee ja kaipasin apukäsiä ja sit on muuten vaan tuntunu sille et omia ympyröitä karttaa. Noh josko sitä alkas taas kohta omat ympyrät tuntuu paremmille kun on hetken puuhaillu muuta.
Kauhistelin tossa kalenteriin vilkastuani, et koululaisen lomahan alkaa KOHTA! Jotain puuhaahan sois keksittävä alkulomaan ennenko lähen töihin huilaamaan. Ah mä niin ootan jo töitä. Onhan se varmasti perkeleen rankkaa tehdä ensin päivä fyysistä työtä ja sit kotiin hoitamaan lapset, kotityöt jne mut silti ootan.
Ja saan mäkin välissä vähän lomailla (tai joudun lomailee, katotaan ny).
Koko ajan tapahtuu ympärillä niin paljon ettei kerkiä tulevia hirveesti miettimään. Yhtä asiaa on tullu kyllä mietittyä aika paljon, toinen sisko pääsee kohta ripille. Sehän siis aiheuttaa äiti-ihmiselle jos jonku näköstä ressiä, pitää olla vaatteet ja kennät kaikille, kaikkien (kyllä, myös oma) tukat pitäs pistää kuosiin jajaja. Hurjasti kaikkea, lahja on mietitty kyllä kun siihen vaan keksii rahotuksen kuntoon. Vähän kieltämättä hirvittää ajatus tasmaaniantuholaisen kanssa konfirmaatioon menosta, mut onhan meitä sielä liuta "vahtijoita"/viihdyttäjiä.
Ompa taas hankala keskittyä kirjottamiseen kun ajatuksenjuoksu on mallia "etsi lapselle pyyhe, lue edellinen lause ja korjaa se, moottoripyörä, mikähän siihen puhelimeen tuli, mitähän mahdoin ajatella ennen sitä moottoripyörän ääntä?, ompas mulla kivat kiharat.. TODELLA kivat kiharat! Perkele NYT ryhdistäydy!"
Asiaan tai sen viereen, erilainen kesä siis tulossa meijän perheelle. On töitä, juhlia, vähän lomaa ja johki koloo mulle kokonainen viikko omaa aikaa. Viime kesänä taisin saada ekan oman viikon, onhan se vaan luksusta. Tottakai apinoita tulee ikävä, mut viikko menee tosi nopsaa. Pitäsköhän alkaa jo suunnittelee omaa viikkoa vai meniskö ihan vaan fiilispohjalta. Ehkä se fiilis on kivempi ku aikataulutettu loma, vaikka siinä on aina toki riskinsäkki. Hihii mikä sana riskinsäkki😂 Ei hitto täst tu mitää, ehkäpä tässä oli taas yhelle kertaa riittävästi kun ajatukset pysy kasassa parin lauseen vertaa.
-R
Kommentit
Lähetä kommentti