Rakkaudesta lajiin ja rakkaudella lajista. Kyllä ihminen voikin olla onnellinen siitä, että sukkapuikot vei mennessään muutama vuos sitten. Koko ajan on jotain puikoilla tuloillaan ja tilauksia ja pyyntöjä satelee. Vasta sain valmiiks tilatun asustesetin, toivepipon ja läjän valeampparipesiä. Valepesä piti pykätä kun raitapaidat alko ettiä kodille tonttia mun takapihalta.
Välillä työt takkuaa kun ei oo aikaa tai sit vaan on paha neulejumi, mut tähän asti on ymmärretty että mun on tehtävä muutakin kun kilisteltävä puikkoja yötäpäivää. Kiitokset ymmärryksestä ja kärsivällisyydestä siis sukitettaville 💚
Mä teen jokaisen työni rakkaudella ja nimenomaan saajalleen, eli pyrkimys on saada jokaisen näkösiä neuleita. Nyt oon jo satunnaisia tilauksiaki ottanu, mut pääperiaatteena on et omat sukitetaan. Omat voi tehdä tilauksia ja toiveita mut ne luokitellaan sitten lahjoiks, jollon raha ei liiku.
Neulominen on rakkautta, ojennan siis saajalle lämpöä ja rakkautta samassa paketissa. Paras kiitos sukista on vilpitön kiitollisuus ja arvostus työtä kohtaan, on mahtava nähdä omia tekeleitä käytössä missä vaan kyläileekin.
Neulominen on terapiaa tekemisenä ja lopputulos saa aina hyvän fiiliksen kun tuntoja on purettu fiksusti ja joku saa lämmintä päälle. Tuottoisaa terapiaa siis!
Rakkaus aiheena on ollu viimeaikoina taas pinnalla oman elämän keskusteluissa. On todettu sitä olevan aina, kohde ja aiheet voi vaihdella ajansaatossa, mutta aina sitä tuntus olevan. Joskus se loppuu tai ainakin radikaalisti muuttaa muotoaan. Joskus se vaan on muuttumattomana, mutta tilanteet pakottaa vähän (joskus paljonkin) muuttamaan sen näkyvää muotoa. Rakkaus voi olla sitä että sen näkee kaikki, mutta rakkaus voi olla myös sitä että se pidetään visusti piilossa. Rakkaudella on monia muotoja ja aito rakkaus on jopa muuntautumiskykyinen. Fakta kuitenkin on että rakkautta on kun katsoo ja kuuntelee asioita avoimemmin, sitä näkee ja kuulee kaikkialla.
Mun mielestä ei myöskään pitäis olla kateellinen siitä mitä jollain toisella on. Pitäs oppia olemaan aidosti ja vilpittömästi onnellinen toistenkin onnesta. Kaikkea muita koskevaa ei tarvitsekkaan aina ymmärtää, pitää osata pitää mölyt mahassa ja hyväksyä, että jokainen hoitaa omat asiansa omalla tavallaan. Uskon että meillä jokaisella on omassakin elämässä tarpeeksi? Tottakai kaikesta saa puhua, mutta puuttuminen on toinen juttu. Voisin tältä istumalta näköjään jauhaa loputtomasti rakkaudesta ja onnellisuudesta, mut eiköhän tässä ollu ihan riittävän syväluotaava katsaus aiheisiin yhdellä kertaa. 😁
Se kevät jota viimeks jo vähän hehkutin (teillä kellään siis ei oo ikkunoita ettekä ulkoile) se on tullu kohinalla! Mus ois väsymyksen keskellä intoa puuhata vaikka mitä jo ulkona ja kotona jajaja. Vähän vielä pitää jaksaa oottaa että loputkin lumet sulaa ja että pankkitilin saldokin nousis kevään myötä pakkaselta plussan puolelle ni pääsis laittelee pihaa. Ja ehkä siinä sivussa pikkuvähän kotiaki.
Kevät toi mukanaa myös innon työnhakuun! Oon tässä paria paikkaa jo hakenu vaikkei junnun 3v synttärit oo ihan vielä ees ovella. Aika vaan menee äkkiä eikä mua oikee innostas lähteä pelleilemään minkään aktiivimallin kanssa, ois kiva löytää duuni johon ite haluaa mennä. Kyllä mä oisin ihan valmis jo lähtemään töihin huilaamaan 😂 Nyt siis vaan odotellaan ja katsotaan mitä kevät tuo tullessaan!
-R
Välillä työt takkuaa kun ei oo aikaa tai sit vaan on paha neulejumi, mut tähän asti on ymmärretty että mun on tehtävä muutakin kun kilisteltävä puikkoja yötäpäivää. Kiitokset ymmärryksestä ja kärsivällisyydestä siis sukitettaville 💚
Mä teen jokaisen työni rakkaudella ja nimenomaan saajalleen, eli pyrkimys on saada jokaisen näkösiä neuleita. Nyt oon jo satunnaisia tilauksiaki ottanu, mut pääperiaatteena on et omat sukitetaan. Omat voi tehdä tilauksia ja toiveita mut ne luokitellaan sitten lahjoiks, jollon raha ei liiku.
Neulominen on rakkautta, ojennan siis saajalle lämpöä ja rakkautta samassa paketissa. Paras kiitos sukista on vilpitön kiitollisuus ja arvostus työtä kohtaan, on mahtava nähdä omia tekeleitä käytössä missä vaan kyläileekin.
Neulominen on terapiaa tekemisenä ja lopputulos saa aina hyvän fiiliksen kun tuntoja on purettu fiksusti ja joku saa lämmintä päälle. Tuottoisaa terapiaa siis!
Rakkaus aiheena on ollu viimeaikoina taas pinnalla oman elämän keskusteluissa. On todettu sitä olevan aina, kohde ja aiheet voi vaihdella ajansaatossa, mutta aina sitä tuntus olevan. Joskus se loppuu tai ainakin radikaalisti muuttaa muotoaan. Joskus se vaan on muuttumattomana, mutta tilanteet pakottaa vähän (joskus paljonkin) muuttamaan sen näkyvää muotoa. Rakkaus voi olla sitä että sen näkee kaikki, mutta rakkaus voi olla myös sitä että se pidetään visusti piilossa. Rakkaudella on monia muotoja ja aito rakkaus on jopa muuntautumiskykyinen. Fakta kuitenkin on että rakkautta on kun katsoo ja kuuntelee asioita avoimemmin, sitä näkee ja kuulee kaikkialla.
Mun mielestä ei myöskään pitäis olla kateellinen siitä mitä jollain toisella on. Pitäs oppia olemaan aidosti ja vilpittömästi onnellinen toistenkin onnesta. Kaikkea muita koskevaa ei tarvitsekkaan aina ymmärtää, pitää osata pitää mölyt mahassa ja hyväksyä, että jokainen hoitaa omat asiansa omalla tavallaan. Uskon että meillä jokaisella on omassakin elämässä tarpeeksi? Tottakai kaikesta saa puhua, mutta puuttuminen on toinen juttu. Voisin tältä istumalta näköjään jauhaa loputtomasti rakkaudesta ja onnellisuudesta, mut eiköhän tässä ollu ihan riittävän syväluotaava katsaus aiheisiin yhdellä kertaa. 😁
Se kevät jota viimeks jo vähän hehkutin (teillä kellään siis ei oo ikkunoita ettekä ulkoile) se on tullu kohinalla! Mus ois väsymyksen keskellä intoa puuhata vaikka mitä jo ulkona ja kotona jajaja. Vähän vielä pitää jaksaa oottaa että loputkin lumet sulaa ja että pankkitilin saldokin nousis kevään myötä pakkaselta plussan puolelle ni pääsis laittelee pihaa. Ja ehkä siinä sivussa pikkuvähän kotiaki.
Kevät toi mukanaa myös innon työnhakuun! Oon tässä paria paikkaa jo hakenu vaikkei junnun 3v synttärit oo ihan vielä ees ovella. Aika vaan menee äkkiä eikä mua oikee innostas lähteä pelleilemään minkään aktiivimallin kanssa, ois kiva löytää duuni johon ite haluaa mennä. Kyllä mä oisin ihan valmis jo lähtemään töihin huilaamaan 😂 Nyt siis vaan odotellaan ja katsotaan mitä kevät tuo tullessaan!
-R
Kommentit
Lähetä kommentti