Siirry pääsisältöön

Ruuhkaa ovella

Toiset viikot on astetta rankempia ku toiset. Tää viikko lukeutuu niihi rankempii..
Väsyttää paaaaljon, hommaa on hirveesti ja lapset käyttäytyy.. ..no tiedän et ne osais käyttäytyy paremminki.
Tänää huokasin jo et onneks on perjantai. Noh huokasin liian aikasin.
Oltiin poikien kanssa tulossa kotiin iltapalalle, ovella huomaan ettei oo avainta. Tai siis on, nysä siitä ja loppu näyttäs olevan lukossa. Ai mitenkä tää tapahtu mun huomaamatta? No päivällä tultiin kaupasta kotiin. Mulla on avaimet semmosessa kaulanauhassa ja se usein ranteessa. Päästiin ovelle, avasin oven ja siinä samassa tuulenpuuska riuhtas oven kokonaan auki tönästen mennessään mua niin et horjahdan. Sen seurauksena pienempi poika mun vieressä horjahtaa ja luonnollisesti laskin irti avaimista (jotka edelleen lukossa ja nauha mun ranteessa) ja yritin kopata lasta siinä sitten onnistumatta. Keskittyminen siis huutavassa maassa makaavassa lapsessa. Havainnoin vaan sen et okei avaimet roikkuu ranteessa, lapsi kainaloon ja sisälle katsomaan sattuko oikeesti pahemmin johku. Ei onneks sattunu.
No tarina sai jatkoa tosiaan kun illemmasta palattiin kotiin taas reissulta ja olin siis ovella se nysä kädessä. Soitin pari puhelua ja kohta oli piha täys miehiä (plus naapurit ketä selkkaus kiinnosti).
Sitten yritettiin perinteisin menetelmin murtautua ja voin kertoa: varkaat säästäkää vaiva, ei onnistunu. Sitten kaveri joka on amatimies lue lukkoseppä yritti tiirikointia, koska PERJANTAI-ILTA ni eihän sillä takataskussa sattunu olemaan oikeita työvälineitä.
Mietittiin jo jonkun ikkunan rikkomista, mistä työnnetään lapsi sisään avaamaan ovea, kunnes keksittiin onneks vähän halvempi ja helpompi keino.
Saatiin siis lopulta ovi auki ja amatimies sai sit purettua lukon ja otettua avaimen nysän pois. Eli loppu hyvin kaikki hyvin, mut ois voinu jäädä tämäkin käymäti.

Ja ei, en uskalla huokasta edes sunnuntai-iltana, että viikko vihdoin pulkassa. Elämäni varmaan vastais sarkastiseen sävyynsä "ai on vai?"

Mut eipä oo varmaa koskaa ollu mun ovella kerrallaa yhtä montaa miestä härväämässä ku tänään oli jos jotain positiivistä koittaa asiasta ettiä 😂

-R

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sarkasmista oivalluksiin

Sitä aina miettii ettei mikään ole hyvin tai että se, tämä ja tuo voisi olla paremmin.  Se taitaa kuintenkin olla lähtökohtana väärä. Sarkasmini kautta ymmärsin ite, että vaateeni ruuhkavuosille vaan taitaa olla liian kovat.  Vitsailin että koska olen äiti, juon PALJON kahvia, siksi mm. omistan termoskeittimen. Että edes joskus voisin ehtiä juomaan kahvini lämpösenä. Not!  Mutta, sanotaan kylmän kahvin kaunistavan, niin oletan olevani vähintäänkin maan ykköskastia kun lapset ovat isoja. Ja sitäpaitsi, mullahan on jokatoinen viikonloppu sitä kuuluisaa”omaa aikaa”, jolloin olisi mahdollisuus kuumaan kahviin.  Faktahan vaan on se, että ne hetket kun kahvin kanssa saa vaan olla on niin nautinnollisia että se kahvi on taas kylmää. Mutta pontti, että mulla OLISI kahvin lämpösenä juomiseen mahdollisuus NELJÄNÄ päivänä kuukaudessa ja ihan itse ryssin ne! Eihän asiat niin huonosti ole, vaadin liikoja enkä osaa tyytyä siihen mitä on. Entäs sitten kun hoen ”ei KOSK...

Kuka mä luulen olevani?

Ne pienet jutut on sitä jotain. Kun ystävä huutelee facebookissa että kellä olisi aamuissa tilaa, syöksyt puhelin kourassa kalenterille ja huudat ”Hep! meillä on tyhjää”. Siitä tulee jo ajatuksena hyvä mieli kun tiedät, että pääsee parantamaan maailmaa. Samalla siitä tulee paska ja syyllinen olo, että on aina liian väsyny ite käymään missään tai mukamas laittamaan edes sitä viestiä.. Onneks mua aika pitkälti ymmärretään <3 Mä kyllä yritän parhaani, mut väsymys vie liian usein voiton kun mietin että kyläily vai lepo. Toisaalta se on ihan tietosta, että yritän ottaa aikaa ihan vaan itelle, mut kuitenki osa on puhtaasti väsymystä, ahistusta ja vaan tunne et haluu olla yksin. Kyllä tästä taas noustaan, kohta on kevät ja lämmintä. Josko se sais vaikka aikaan taas mun extempore-reissut. Ja munhan siis pitäis oikeesti alkaa käyttää mun aikaa viisaasti kun sitä vielä niinsanotusti on. Kohta koittaa se hetki kun tasmaanian tuholainen pitää laittaa hoitoon ja mun löytää töitä....

Orastava aikuisuus

Kyllä tää viikko ihan hyvän tartin sai. Alkuviikko sisäls hyviä uutisia ja hyväntuulisia perheenjäseniä on ollu ympärillä. Se meidän shoppailureissu oli menestys, saatiin kaikki mitä haettiin ja vähän extraaki ja mikä parasta ni huippuhalpoja löytöjä! Yllätyin siis positiivisesti reissusta ja viinikin on vielä kaupassa. Lapset oli kilttejä ja reippaita eikä äitiäkään ahistanu kaupassa. Reissun päätteeks sain vielä vähän luksusta kun isompi poika lähti iskälle yöks. Sai sekin ansaitsemaansa aikuisen huomioo ihan vaan itelleen, edes pienen hetken. Ah mä niin ootan kevättä! En siks et pitää taas ostaa kasapäin kenkiä ja kesävaatteita, vaan siks et pääsee tohon "omalle" pienelle pihalle puuhailee. En siis tykkää puutarhan hoidosta tai perusta kummemmin rehuista, mut vähän pitäs päästä jotain rakentelee ja ehkä jopa istuttelee. Luulen et bataatti ja koristetupakka, joihin viimekesänä ihastuin (lue: pysyi hengissä) löytää tiensä taas meille. Tai toki se riippuu siitä mitä mun p...