Kello soi, se soi uudestaan, okei nousen iiiihan kohta. Silmät auki, paljon kello paljon kello? Voi perkele 6.50 ja ihan kohta pitäs pojan olla jo menossa. Pojat! Aamupala pöytään nyt on nimittäin taas kiire. Annoin ripityksen siitä miksei vieläkään, keskusteluista huolimatta harjottele käyttämään lahjaks saamaan herätyskelloa. Kyllä tiedän, on tekopyhää koska mä osaan herätyskelloon asentaa vaan torkkuja. Mutta yritän kaikessa tekopyhyydessäni valmentaa vastuuseen, koska en voi tietää kauanko oon enää kotona aamusin.
Mut aamupala meni reippaasti ja poika osas pakata liikkakassin ja kerkes kouluun. Mun ja junnumman jäbän päivä olikin täynnä aikatauluja ja puuhaa. Eli kun myöhään iltapäivällä kotiuduttiin olin niin rätti, että päädyin vaan kävelemään silmät kiinni tiskivuoren ohi ja olla muistamatta pyykkien määrää. Tänään en tee enempää, koska kaikki on sellasia hommia mitkä voi siirtää huomiselle.. ..tai jopa ylihuomiselle 😁
Tänään etenki on ollu taas päivä kun oon tuudittautunu siihen mitä on tasan kuuden kuukauden päästä tähän aikaan. Oon siis tehny jos en elämäni ni ainaki äitiyteni itsekkäimmän päätöksen. Joskin mun vanhempien ja isoäidin suostuttelusta päätös lyötiin lukkoon, mut silti. Kuuden kuukauden päästä tähän aikaan mä oon Hanialla kokonaisen VIIKON ILMAN LAPSIA!!
En oo koskaan ees nähny lentokonetta eli pelottaa, mut oon ansainnu elämäni ensimmäisen etelän reissuni. Tuntuu jo ajatuksena luksukselle kokonainen viikko ilman lapsia, vastuuta, rutiineja ja kotinurkkia.
Ennen reissua on vielä niin monet väännöt poikien kanssa, monta koneellista tiskiä ja pyykkiä pestäväks, mut ompa jotain mitä odottaa niitä tehdessä.
-R
Mut aamupala meni reippaasti ja poika osas pakata liikkakassin ja kerkes kouluun. Mun ja junnumman jäbän päivä olikin täynnä aikatauluja ja puuhaa. Eli kun myöhään iltapäivällä kotiuduttiin olin niin rätti, että päädyin vaan kävelemään silmät kiinni tiskivuoren ohi ja olla muistamatta pyykkien määrää. Tänään en tee enempää, koska kaikki on sellasia hommia mitkä voi siirtää huomiselle.. ..tai jopa ylihuomiselle 😁
Tänään etenki on ollu taas päivä kun oon tuudittautunu siihen mitä on tasan kuuden kuukauden päästä tähän aikaan. Oon siis tehny jos en elämäni ni ainaki äitiyteni itsekkäimmän päätöksen. Joskin mun vanhempien ja isoäidin suostuttelusta päätös lyötiin lukkoon, mut silti. Kuuden kuukauden päästä tähän aikaan mä oon Hanialla kokonaisen VIIKON ILMAN LAPSIA!!
En oo koskaan ees nähny lentokonetta eli pelottaa, mut oon ansainnu elämäni ensimmäisen etelän reissuni. Tuntuu jo ajatuksena luksukselle kokonainen viikko ilman lapsia, vastuuta, rutiineja ja kotinurkkia.
Ennen reissua on vielä niin monet väännöt poikien kanssa, monta koneellista tiskiä ja pyykkiä pestäväks, mut ompa jotain mitä odottaa niitä tehdessä.
-R
Kommentit
Lähetä kommentti