Siirry pääsisältöön

Perhe on pahin

Viikonloppu hiljaisessa valtakunnassa oli ja meni. Ehti pitää sisällään kohtaamisia, jännitystä, kiusallisia tilanteita ja perheilyä muun perheen kanssa.

Jännittää, jos vaan perun koko homman. EI! Et peru, kasaa ittes ja pidä kii sovitusta. Okei okei, mut meen ensin iskälle ja kerron mitä oon tekemässä.
Noni hyvä tyttö, isi tietää missä oot ja mitä teet, kohta se tulee.. Siinä se on, sano moi sille. Hyyvä, nyt meette ottaa kahvia ja tutustutte lisää.
Siinä se istuu, juo kahvia ja juttelee. Se kyselee, se kohtelee ku ihmistä, eikä vaikuta murhaajalle. Päin vastoin, hän vaikuttaa mukavalle, asialliselle ja aikuiselle. Juttu luistaa ja tunnit kuluu, uskaltaudun ottamaan seuraavan siirron. Takit niskaan ja menoks..
Ööm paitsi että awkward tota joo.. ..tää tässä on mun isi ja tää tässä on mun äitipuoli jaaaa tää tässä on mun veljen avokki. Voi perkele, sehän meni hienosti! No ei se mitään nyt se sit on suoritettu JOS joskus edes olis ajankohtanen. Autoon ja osotteen vaihto. Juttua riittää edelleen tunneiks ja tunneiks, täähä on mukava tyyppi. Lähetän sen vasta aamulla kotiin, en ota vastuulleni rattiin nukahtamista.. Haluun jutella lisää ni on ok et se jää.
Okei en saa unta koska vieras, mut oon vahva mä pärjään yhen yön.
Aamukahviseuraa.. Samalla kaivattua mut samalla hämmentävää.
On aika sanoa moit ja sovitaan et ollaan yhteydessä ja otetaan uusiks joskus.
Sä nainen selvisit hengissä ja tutustuit uuteen ihmiseen, hyvä!

Selvisin siis läpi jännät ensitreffit. Tutustuin ihmiseen, joka vaikuttaa hurjan mukavalle.
Loput vapaastani vietin iskän remontoiduissa nurkissa nauttien. Oltiin, juhlittiin ja syötiin.

Sitten koitti taas arki. Se niin ihana arki.
Viikko ainakin starttas vauhdikkaasti, kun täystuho päätti pistää kertaalleen korjatun sänkynsä lopullisesti päreiks.
No tää äiti ensin menee nettiin, sit soittaa omalle isälleen että kahvia kiitos. Kahvia odotellessa, lisää nettiä ja pari viestiä. Lasteni ihana isä pelasti tilanteen ja päivän lainaamalla rahan, hakemalla sängyn ja vielä kasaamalla sen. Kukaan siis ei joutunu lattialle ja kaikki oli tyytyväisiä.

Toivottavasti loppuviikko menis jo tasasemmin tai ainaki rikkomatta mitään.

-R

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sarkasmista oivalluksiin

Sitä aina miettii ettei mikään ole hyvin tai että se, tämä ja tuo voisi olla paremmin.  Se taitaa kuintenkin olla lähtökohtana väärä. Sarkasmini kautta ymmärsin ite, että vaateeni ruuhkavuosille vaan taitaa olla liian kovat.  Vitsailin että koska olen äiti, juon PALJON kahvia, siksi mm. omistan termoskeittimen. Että edes joskus voisin ehtiä juomaan kahvini lämpösenä. Not!  Mutta, sanotaan kylmän kahvin kaunistavan, niin oletan olevani vähintäänkin maan ykköskastia kun lapset ovat isoja. Ja sitäpaitsi, mullahan on jokatoinen viikonloppu sitä kuuluisaa”omaa aikaa”, jolloin olisi mahdollisuus kuumaan kahviin.  Faktahan vaan on se, että ne hetket kun kahvin kanssa saa vaan olla on niin nautinnollisia että se kahvi on taas kylmää. Mutta pontti, että mulla OLISI kahvin lämpösenä juomiseen mahdollisuus NELJÄNÄ päivänä kuukaudessa ja ihan itse ryssin ne! Eihän asiat niin huonosti ole, vaadin liikoja enkä osaa tyytyä siihen mitä on. Entäs sitten kun hoen ”ei KOSK...

Kuka mä luulen olevani?

Ne pienet jutut on sitä jotain. Kun ystävä huutelee facebookissa että kellä olisi aamuissa tilaa, syöksyt puhelin kourassa kalenterille ja huudat ”Hep! meillä on tyhjää”. Siitä tulee jo ajatuksena hyvä mieli kun tiedät, että pääsee parantamaan maailmaa. Samalla siitä tulee paska ja syyllinen olo, että on aina liian väsyny ite käymään missään tai mukamas laittamaan edes sitä viestiä.. Onneks mua aika pitkälti ymmärretään <3 Mä kyllä yritän parhaani, mut väsymys vie liian usein voiton kun mietin että kyläily vai lepo. Toisaalta se on ihan tietosta, että yritän ottaa aikaa ihan vaan itelle, mut kuitenki osa on puhtaasti väsymystä, ahistusta ja vaan tunne et haluu olla yksin. Kyllä tästä taas noustaan, kohta on kevät ja lämmintä. Josko se sais vaikka aikaan taas mun extempore-reissut. Ja munhan siis pitäis oikeesti alkaa käyttää mun aikaa viisaasti kun sitä vielä niinsanotusti on. Kohta koittaa se hetki kun tasmaanian tuholainen pitää laittaa hoitoon ja mun löytää töitä....

Orastava aikuisuus

Kyllä tää viikko ihan hyvän tartin sai. Alkuviikko sisäls hyviä uutisia ja hyväntuulisia perheenjäseniä on ollu ympärillä. Se meidän shoppailureissu oli menestys, saatiin kaikki mitä haettiin ja vähän extraaki ja mikä parasta ni huippuhalpoja löytöjä! Yllätyin siis positiivisesti reissusta ja viinikin on vielä kaupassa. Lapset oli kilttejä ja reippaita eikä äitiäkään ahistanu kaupassa. Reissun päätteeks sain vielä vähän luksusta kun isompi poika lähti iskälle yöks. Sai sekin ansaitsemaansa aikuisen huomioo ihan vaan itelleen, edes pienen hetken. Ah mä niin ootan kevättä! En siks et pitää taas ostaa kasapäin kenkiä ja kesävaatteita, vaan siks et pääsee tohon "omalle" pienelle pihalle puuhailee. En siis tykkää puutarhan hoidosta tai perusta kummemmin rehuista, mut vähän pitäs päästä jotain rakentelee ja ehkä jopa istuttelee. Luulen et bataatti ja koristetupakka, joihin viimekesänä ihastuin (lue: pysyi hengissä) löytää tiensä taas meille. Tai toki se riippuu siitä mitä mun p...