Pirttihirmun päiväkirja

 Kiireet. Ne loputtomat kiireet joita työttömällä vaan riittää. Syksy keskitettiin sen uuden asunnon etsinnälle mikä alotettiin jo vuosi sitten. Paria paikkaa kävin katsomassa, paria kyselin ja epätoivo meinas jo iskeä. Kunnes se löyty! Uus asunto tuli siis vastaan aivan puskista ja siinä kohti ku toivon olin jo vähän niinku menettäny, paikkakunnalle jäätiin sit kuitenkin ainakin vielä vaikka tarkotus oli muuttaa muualle. Mutta löydettiin meille niin täydellinen paikka (ainakin vielä), ettei tähän voinu olla tarttumatta. Nyt on kunnolla tilaa kaikkien elää ja olla, jopa mulla itelläni. Asuntoasiat siis saatiin järjestykseen just ennen joulua. Joulun aika menikin vaan odotellessa koska voi alkaa pakkaamaan.  Joulu. Se oli erilainen. Mä jopa pelkäsin sitä etukäteen, mut onneks turhaan. Se oli taas kerran aivan uuden opettelua ja monen asian yhdistämistä, mutta se meni hyvin ja siitä jäi paljon hyviä ja lämpimiä muistoja. Perhejuhla, niin sitä kuvailisin kuitenkin. Just semmonen ...

 "Jos tänki ois tienny, en ois koskaa tähän ryhtyny" "Jos kukaan ei osais valehdella, ois kaikki paremmin" "Jos oisin kuunnellu sua ni näin ei ois käyny" "Jos sinistä ja punasta sekottaa niistä saa violettia" "Jos lapsi ois kiltti ja hiljaa sei  ois lapsi" "Jos kaikil ois paljon rahaa ihmisiä masentais vähemmän" JOS, se niin pieni iso sana, joka on kaikkialla, jota ilman kaikki ois helpompaa. Ilman sitä lehmäkki lentäs. Mut jos jossia ei ois ni oisko mikään kuitenkaan helpompaa? Tekiskö kukaan enää mitään JOS kaiken tietäis etukäteen? Pelastasko se kuitenkaan mitään? Nää on näitä elämän suuria pohdintoja kun jossit sinkoilee kaikkialla ja illalla jo muiden nukkuessa on aikaa pysähtyä kuuntelemaan mitä omassa päässä pyörii. Ja siellähän pyörii! Ympärillä tapahtuu niin paljon, että iltasin kun muu maailma alkaa pysähtyä, alkaa Pirttihirmun korvien välissä semmonen tornado ettei siitä ota itekkä tolkkua. Sit vielä kehtaan nurista...