Pirttihirmun päiväkirja

 Vuosi 2022. Se alkoi jo aikaa sitten, sen kerto sitruunaperhonen mikä mun ohi tänään lenteli. Ollaan keväässä jo niin pitkällä, että mulla on ens viikolla kolmannet pyöreiden vuosien juhlat enkä oo yhtään postia kirjottanu.  Hiljasuus on lähinnä tulosta elämää vallitsevasta kaaoksesta. Ennen joulua alkaneet karanteenit, altistumiset, toisen pojan jatkuva sairastelu on heittäny jo suunnilleen luodut arkirutiinit nurkkaan ja antanu kaaokselle vallan. Sen lisäks että arki on ollu yhtä kaaosta, on sitä kaikki muukin. Mun hoidossa on tapahtunu laiminlyöntejä ja virheitä hoitavan tahon puolelta, jonka vuoks menty jo joitain kuukausia ns. rahatta. Jotain rahaa on välistä myönnetty, mutta viralliset päätökset kun hakemuksiin on saatu ollaankin sitten jo peritty takaisin. Kukaan ei oikeastaan osaa sanoa miten paljon ja kuinka kauan mistäkin etuudesta peritään takaisin, mutta muistutellaan että oikeutta siihen ja tähän ja tohonkaan ei ole. Taikurikskin on siis kaiken ohella taas pitäny...