Pirttihirmun päiväkirja

 Täälä taas aivan hitosti liian pitkän ajan jälkeen, mutta kuten puulla, kaikella muullakin on syynsä. Mun oma pääkoppa yksinkertasesti pääty aivan liian ylikuormittuneeseen tilaan, enkä vaan enää kyenny mihkään.. Toimintakyky on siis todella rajottunutta ja kaikki pienetkin asiat on kuormittavia ja uuvuttavia, ni ei o käyny mielessäkään koko blogi kun ei arjestakaan meinaa selvitä. Mistä mä alottaisin? No lähdetään vaikka edellisen postin viimemetreiltä. Elikä minimmän miehen SI-terapia on nyt sit alotettu ja sen parissa nykyään menee perjantait. Perjantai siis on vapaapäivä päiväkodista ja pyhitetty vain toimintaterapiaan, koska tunnin skarppaus tuntuu olevan loppusissaan aika suuri kuormitus pojalle. Käynnit menneet tosi hyvin ja kivasti, mutta on rankkoja. Itelle ne on haastavia siks varte et joka viikko pitää poistua omalta mukavuusalueelta ja lähteä autoilemaan isolle kirkolle. MUTTA asiasta kukkaruukkuun hypätäkseni nekin on onneks alkanu helpottamaan pikkuhiljaa, koska *rum...