Pirttihirmun päiväkirja

 Täälä sitä "taas" kynän varressa pohdiskelemassa maailmaa ja sen menoa. Viimeaikoina on taas ihokarvoja nostattavasti konkretisoitunu kuinka pienestä voikin olla kiinni kauanko täälä kukakin on. Onnekseni kaikki jäljellä olevat läheiset vielä on, mutta karusti iski vasten kasvoja kuulla ettei kaukaa hakenut tilanne jossa yks puuttuis. Kun tommosen kuulee, muistaa kyllä kertoa kuinka rakas joku on.  Mutta se ravistelee, miks sen tajuu vasta kun jotain tapahtuu?! Miks on niin hiton vaikeeta sanoa suoraan kuinka rakas joku on?  Toki teoillani ainaki itse sitä läheisilleni välitän, mut kyl se pitäs saada sanottuakin. Sen suhteen vois koettaa vähän skarpata. Toisaalta se on ollu se asia, mitä oon peläten odottanu koska tapahtuu jotain pahaa kun kaikki on liian hyvin ollakseen mun elämää? Se säikäytti ja muistutti taas siitä ettei mikään ole itsestään selvää. Että täytyy tehä töitä ja pitää lujasti kiinni siitä mitä on. Ja just nyt mulla sata syytä tehä töitä sen eteen mitä mu...